Taidekirjat elävät marginaalissa, mutta niiden tuotantomallit paljastavat, kuinka tiukasti kapitalismi kietoutuu kulttuuriin. Taidekirjojen julkaisukenttä on fragmentaarinen. Se koostuu omakustanteista, pienpainoksista, käsityöhenkisiistä pajoista, kansainvälisistä jättikustantamoista sekä kaikesta mahdollisesta niiden väliltä. Olen toiminut taiteilijataustaisena kulttuurijulkaisijana kymmenen vuotta, ja moni kentän lainalaisuus ja käytäntöjen salamyhkäisyys aiheuttaa minulle suoranaista tuskaa. Toivon, että taidekirjojen julkaisemisesta puhuttaisiin avoimemmin kustantajien ja taiteilijoiden välillä, jotta tekijät ymmärtäisivät mahdollisuutensa. Nyrkkisääntönä taidekirjojen julkaisemisessa on, että taiteilija maksaa itse kaiken. Mikä sitten on kustantajan rooli? Perinteisen kaunokirjallisuuden kentällä isot kustantamot toimivat liiketoimintalogiikalla, jossa kirjoittaja luovuttaa käsikirjoituksen ja kustantamo hoitaa lähes kaiken muun: kustannustoimittamisen, ulkoasun, painatuksen, markkinoinnin ja jakelun. Kirjailija saa tyypillisesti noin 20 % verottomasta jälleenmyyntihinnasta, käytännössä noin kaksi euroa per myyty kirja. Koska Suomessa useimpien kirjojen myyntimäärä jää alle 1000 kappaleeseen, on helppo laskea, miten niukkaa tuotonjako useimmille kirjailijoille on. Vastineeksi kirjoittaja saa kuitenkin apua toimitustyössä, pääsyn olemassa oleviin jakelukanaviin sekä mahdollisuuden tulla julkaistuksi. Kustantamo kantaa myös taloudellisen riskin, jos teos ei myy. Riskejä vähentääkseen suurkustantamojen liikevaihdosta valtaosa tulee oppikirjamyynnistä sekä julkkisten kirjoista: joulun alla varastohallit täyttyvät eurolavallisista muistelmia milloin kenenkin urheilijan, presidentin puolison tai muun TV:stä tutun kasvon kuvalla päällystettynä. Taiteilija, olet bisnes Taidekirjojen maailma poikkeaa edellä läpikäydystä merkittävästi. Tuotonjako on usein yhtä pientä, mutta lisäksi tekijä maksaa itse tuotannon apurahoilla tai suoraan omasta kukkarostaan. Kansainväliset suuret taidekustantamot vaativat taiteilijoilta yleensä kymmeniä tuhansia euroja, jotta heidän kirjansa julkaistaan. Malli, jossa 10 000–30 000 euron apurahat siirtyvät suoraan suurille kustantamoille, toimii taiteen kentällä kuin kapitalismin ulkolaidalla, mutta hyödyntää sen ytimen: voittoa ilman vastuun kantamista. Taidekirjan levittämisestä syntyvien tuottojen sijaan bisnes on taiteilijoiden kustantamolle tuomissa apurahoissa. Teoksesta tulee tuote Kapitalismi on mestari kaappaamaan sen laidoilla syntyvää arvoa. Marx kuvaa pääoman olevan ennen kaikkea sosiaalinen suhde, ei pelkästään rahaa tai omaisuutta. Se kasvaa imemällä toisten aikaa, taitoja ja mielikuvitusta. Taiteilijan työ muuttuu pääomaksi, mutta julkaistu kirja tuottaa usein arvoa vain kustantajalle tai jakelijalle, ei tekijälle tai yhteisölle, josta se sai alkunsa. Vaikka kirja ilmestyisi omakustanteena tai marginaalisella julkaisukentällä, sen tuotannon ehdot eivät ole immuuneja kapitalistiselle logiikalle. Eetu Viren on kirjoittanut teoksessaan Vallankumouksen asennot siitä, miten vapauden eleet taipuvat helposti hallinnan muotoihin. Samoin käy taidekirjalle, kun se siirtyy julkaisijalta markkinalogiikan palvelukseen. Alkujaan yhteisöllinen teko muuttuu hallinnolliseksi suoritteeksi: katalogimerkinnäksi, yksiköksi jälleenmyyntiketjussa ja lopulta varastointiongelmaksi. Kuten Antti Nylén kirjoittaa Tiede & Edistys -lehdessä: “Nykyään kustantajat maksavat kirjapainoille kirjojen valmistuksesta ja toimivat teknisesti vain jälleenmyyjinä, toisin kuin aiemmin, jolloin kirjanpainaja oli myös sen julkaisija.’’ Vastineeksi tekijä saa usein vain myynnin ja jakelun palvelut. Mitä suurempi toimija, sitä kattavampi jakeluverkosto, ja tämä voi olla merkittävä etu taiteilijalle. Tosiasiallisesti yksittäinen kirja usein hukkuu julkaistavien nimikkeiden paljouteen, eikä pääse esiin suurten kustantamojen myyvimpien kirjojen rinnalle kansainvälisillä messuilla tai museokaupoissa. Moni taiteilija päätyy kasaamaan myymättömät kappaleet pahvilaatikoissa työhuoneensa nurkkaan. Julkaisijan rooli ja yhteisöllinen työ Pienkustantamot ja taiteilijavetoiset projektit toimivat usein tasavertaisemmin: tekijät osallistuvat tuotantoon, tuotot voidaan jakaa puoliksi, ja tekijäkappaleiden määrästä sekä levittämisestä sovitaan yhdessä. Taiteilijataustani vuoksi käytän mielelläni termiä julkaisija kustantajan sijaan. Julkaisija rakentaa yhteisön, kutsuu työryhmän koolle, huolehtii työnjaosta ja kompensaatiosta sekä varmistaa, että kirja löytää lukijansa. Kun kirjamuotoinen teos on uniikki tai pienpainos, se rinnastuu galleriassa tai museossa esitettävään teokseen, kun taas taideteos sen teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella on olemassa nimenomaisesti toistettuna ja asetettuna katsottavaksi, eli kun se saatetaan yleisöjen nähtäväksi. Satoja tai tuhansia kirjakappaleita maailmaan tuottavan julkaisijan tehtävä on luoda kirjallinen yhteisö, auttaa kirja lukijoiden käsiin ja tukea taiteilijoiden sekä suunnittelijoiden autonomiaa, jotta teos toteutuu juuri sellaisena kuin tekijä on sen ajatellut. Graafisen suunnittelun merkityksestä Julkaisijana kohtaan kerta toisensa jälkeen ajatuksen, että pelkkä tekstin tai kuvien olemassaolo riittäisi luomaan taideteoksen. Vaikka sisältö on lähtökohta, se ei yksin riitä: taide- ja taiteilijakirjoissa sisältö ja muoto muodostavat kokonaisuuden. Graafisen muotoilijan nimi voisi useissa tapauksissa hyvin näkyä kannessa taiteilijan rinnalla, sillä muoto on esteettinen ja poliittinen valinta, joka vaikuttaa siihen, missä ja miten kirja elää. Teoksen koko, muoto ja materiaalit voivat asemoida sen kahvipöytäkirjaksi, viitata vaikkapa raamattuun tai sarjakuvapokkariin, ja vaikuttaa siihen, tarttuuko lukija siihen ajatellen löytävänsä tiedettä vai runoutta. Tässä muodoksi tulemisessa graafisen suunnittelijan toteuttama ulkoasusuunnittelu on ratkaisevassa roolissa. Johanna Bruun kirjoittaa: “Taiteilijakirjat ovat siis teoksia, jotka välittävät merkitystä esimerkiksi tekstien ja kuvien vastakkainasettelulla ja tähän liittyvällä substanssin jäsentämisellä, osien tietoisella järjestelyllä ja kirjan materialistisilla ja painoteknisellä ratkaisulla. Kirjateoksilla on mahdollisuus luoda erittäin kompleksisia kokonaisuuksia, joissa sekä sisällöstä että kirjan ulkomuodosta syntyy erilaisia synteesejä ja vuoropuheluja. Muodollisesti teos voi perustua perinteiseen codex-formaattiin tai vaikka rullaan, taitettavaan haitariin tai vaikka irrallisiin osiin laatikossa – mahdollisuudet ovat loputtomia.” (Bruun, Grafian verkkojulkaisu 17.6.2025) Kirjoihin erikoistunut ulkoasusuunnittelija tuntee välineen historian, materiaalit ja pienet yksityiskohdat, jotka vaikuttavat lukijan kokemukseen. Julkaisijan tehtävä on auttaa taiteilijaa löytämään sopiva suunnittelija ja varmistaa, että molemmilla on yhteisymmärrys teoksen päämääristä ja autonomia toteuttaa se parhaalla mahdollisella tavalla Omakustanne vai yhteistyö Kustantamot tarvitsevat tuloja pysyäkseen pystyssä, mutta jos tuotot tulevat taiteilijan apurahoista eikä myynneistä, tarvitaan avoimuutta. Taiteilijan tulee ymmärtää, mihin hän sitoutuu. Jos taiteilija saa kymmenien tuhansien apurahan, hänellä on hyvä neuvotteluasema kustantamojen kanssa. Tällöin on tärkeä kysyä ainakin sisältääkö sopimus: Kustannustoimittamista ja oikoluvun Kuvien painokelpoiseksi saattamisen Ulkoasusuunnittelun Miten paljon taiteilija pääsee vaikuttamaan kirjan lopulliseen ulkoasuun, materiaalivalintoihin ja kanteen? Varastoinnin ja miten pitkään kirjoja säilytetään ennen mahdollista makulointia Millainen viestintä- ja markkinointisuunnitelma kustantamolla on kirjalle? Missä kirjaa myydään? Verkkokaupat, kirjakaupat, museokaupat, messut, myyjäiset? Kuinka monta kappaletta taiteilija saa itselleen? Voiko taiteilija ostaa lisää kirjoja omakustannehintaan? Pääseekö kirja varmasti kirjastojen hankintalistoille? Julkaisijana käyn tekijöiden kanssa nämä asiat läpi ja kerron, että omakustantaminen on täysin varteenotettava julkaisemisen muoto. Ilahduttavasti Suomen kirjataiteen komitea valitsi vuoden 2023 kauneimmaksi kirjaksi ensimmäistä kertaa tunnustuksen historiassa omakustanteen, Liisa Kallion taidekirjan Kädellisten sukua – Piirroksia ihmisyydestä, Humanity in Drawings. Itse julkaistu teos ole sen vähäpätöisempi kuin kustantamon kautta julkaistu. ISBN-numeron hakeminen ei ole vaikeaa ja hyvän graafikon kanssa oman yleisön tunteva taiteilija voi saada kirjansa jopa paremmin lukijoiden käsiin, kuin ulkopuolinen kustantamo. Olen julkaissut teoksia monenlaisilla sopimuksilla. Joskus kustantamo on kantanut kaiken riskin (ja ottanut takkiin), joskus sopinut kiinteästä palkkiosta myyntitulojen mennessä kokonaisuudessaan taiteilijalle. Useimmissa tapauksissa tuotot kulujen jälkeen on jaettu puoliksi. Julkaisijan palkkio jää jokaisessa tapauksessa pieneksi, sivutoimiseksi korvaukseksi. Kulttuurijulkaisemista tehdään niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Taidekirjojen painos- ja myyntimäärät ovat usein 100–300 kappaletta, joskus vain kymmeniä. Khaos Publishingin parhaiten myynyt taidekirja on ollut Hilla Kurjen Almost All the Flower’s in My Mother’s Garden, jonka molemmat 500 kappaleen painokset myytiin loppuun. Kyseessä on suomalaiselle taidekirjalle harvinainen 1000 kappaleen myynti. Teoksen ensimmäisen painoksen kaikki myyntitulot menivät taiteilijalle, toisen painoksen kulujen jälkeiset tuotot jaettiin puoliksi. Kirjan arvo ei kuitenkaan ole määrissä: kotien ja kirjastojen hyllyissä sekä arkistoissa teos jatkaa matkaansa historiassa, ja pienpainos voi tulevaisuudessa saada tunnustusta aikansa merkittävänä julkaisuna. Julkaiseminen yhteisenä ja yhteisöllisenä tekona “Publishing as commons” tunnetaan etenkin tieteellisessä open access -julkaisemisessa, mutta sitä voi laajentaa myös kuvaamaan kirjojen julkaisemista yhteisöllisenä, ei-kaupallisena tekona. Yhteisöllisessä julkaisemisessa rahoitus haetaan yhdessä, työnjako on läpinäkyvää ja oikeudenmukaista, ja tuotot palautuvat tekijäyhteisölle tai seuraaviin projekteihin. Tällöin julkaiseminen ei pyöri yksittäisen taiteilijan saamilla apurahoilla, eikä se myöskään jää pienten kulttuurijulkaisijoiden riskiksi. Kollektiivinen rakenne synnyttää teoksia, jotka palvelevat yhteisöjä ja kulttuuria sen sijaan, että ne sulautuisivat kaupallisen kentän logiikkaan. Yhteistyössä toimiminen voi olla yhteiskunnallisesti merkittävää. Kuten tutkija Max Haiven kirjoittaa Ruben Paterin CAPS LOCK -teoksessa: ”Capitalism and other systems of power are ultimately vested in how we cooperate; they can only be overcome if we cooperate; not only on the level of small experimental collectives or individual subcultures, but as a society.” (Haiven, Pater 2021, 71). Julkaiseminen on minulle äärettömän kiinnostava tapa olla mukana luomassa uutta, tapa vaikuttaa, sekä parhaimmillaan todella hauskaa toimintaa yhdessä työryhmän kanssa. Kirjat jättävät jäljen. Ne tallentavat, dokumentoivat ja rakentavat todellisuutta. Ne voivat olla itsenäisiä taideteoksia, mutta myös poliittisia tekoja, jotka lisäävät taiteilijoiden ja koko taidekentän autonomiaa. Kirjan voi lukea ilmaiseksi kirjastossa ja sen voi löytää arkistoista. Kirja on demokraattinen ja laajalle leviäviä ajatuksia mahdollistava väline (Lippard 1985). Tämä ajatus kytkeytyy hyvin Johanna Bruunin teoriaan ”autonomisesta kirjaobjektista”: ”Kun jonkin objektin välineellinen positio muuttuu tai häviää, on sille keksittävä uusi tehtävä. Tämä voi olla hyvinkin erilainen kuin alkuperäinen välineellinen positio ja se voi tuoda ennennäkemätöntä energiaa kyseiselle alalle. Kirja teoksena ja objektina voidaan siis tämän kehityksen valossa nähdä uusin silmin, täynnä mahdollisuuksia.” (Bruun, Grafian verkkojulkaisu 17.6.2025) Vallankumoukselliset käytännöt alkavat usein pienistä eleistä ja uusista yhteyksistä, jotka pysyvät hengittävinä, affektiivisina ja muuttuvina (Viren 2021). “Publishing as commons” ei pyri tuotteistamiseen vaan yhteyksien rakentamiseen. Julkaisija ei tuota kirjaa ainoastaan logistiikkaa varten, vaan tukee ajattelua sen materiaalisessa ja yhteisöllisessä muodossa. Kirja ei ole pelkkä objekti, vaan ele, jonka ympärille rakentuu tilaa uudelle. Lähteet: Nylén, A. (2024). Tutkimuksen ja muovailun kohteena kirja. Tiede & edistys, 48 (4), 30–39. Bruun, Johanna: Kirja kirjan takia, Grafian verkkojulkaisu 17.6.2025 Viren, Eetu: Vallankumouksen asennot. Brecht, Benjamin ja kysymys politiikan estetisoimisesta. Tutkijaliitto. 2021. Benjamin, Walter 2016. Taideteos teknisen jäljentämisensä aikakaudella. Suom. Jukka Koskelainen. Teoksessa Estetiikan klassikot II. Modernista Postmoderniin. Toim. Ilona Reiners, Anita Seppä & Jyri Vuorinen, 59–68. Helsinki: Gaudeamus. Pater, Ruben. 2021. CAPS LOCK: How Capitalism Took Hold of Graphic Design, and How to Escape from It. Amsterdam: Valiz Valokuva: Hilla Kurki Iina Esko https://www.khaospublishing.com/ Iina Esko on helsinkiläinen valokuvaaja ja kulttuurikustantaja. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta vuonna 2010 ja suorittanut valokuvataiteen maisterin tutkinnon Aalto-yliopistossa vuosina 2020–2022. Esko on itsenäisen, voittoa tavoittelemattoman kulttuurikustantamo Khaos Publishingin perustaja. Esko opettaa Aalto-yliopistossa Visual Communication Design -linjalla valokuvajulkaisukurssia, ja hän on toiminut vierailevana luennoitsijana mm. Kuvataideakatemiassa ja Turun yliopistossa. Esko toimii Valokuvataiteilijoiden liiton hallituksessa ja on myös Grafia ry:n jäsen.