Teatterifestivaali Baltic Circle antaa suunnittelijoille vapaat kädet ja toivoo, että visuaalinen ilme on itsessään taideteos.

”Kun GRMMXI ehdotti Baltic Circlelle konseptia, jossa festivaalin ulkoasu jaettaisiin osiin ja kukin suunnittelija toteuttaisi osionsa mielensä mukaan, kysyimme, miten niin monella eri tyylillä tehty ilme pysyisi kasassa. GRMMXI vastasi, että niiteillä”, Baltic Circlen viestintäpäällikkö Johanna Salmela kertoo kollegoiltaan kuulemansa anekdootin.

Kansainvälinen, vuosittain Helsingissä järjestettävä teatterifestivaali Baltic Circle viettää tänä syksynä 20-vuotisjuhlaansa. Vuodesta 2015 festivaalin ilme on uudistunut joka vuosi perinpohjaisesti. Salmela ja festivaalin taiteellinen johtaja Hanna Parry eivät juuri keksi vastaavia tapahtumia, joiden ilme menisi joka vuosi uusiksi logoa myöten.

Kolmestatoista jäsenestä (Kiia BeilinsonMatts BjolinUlla DonnerTaru HapponenAntti KekkiTuomas KortteinenHeikki LotvonenHeidi MettäläEevi RutanenSamuli SaarinenErik SolinNikolai Tiitinen ja Noora Ylönen) koostuva GRMMXI-kollektiivi sai vuoden 2015 Baltic Circlen visuaaliseen suunnitteluun vapaat kädet.

”Tavoitteena oli anarkistiantropologi David Graeberia mukaillen ilme, joka syntyy jaetusta halusta olla alistumatta ylhäältä sanellulle, luovan neron yksityisen mielikuvituksen sanelemalle ilmeelle. Eli halusimme hylätä tavallisen suunnitteluprosessin, jossa AD sanelee muille raamit, ja kokeilla hierarkiatonta kollektiivityöskentelyä”, Kortteinen kertoo.

Eevi Rutasta kiehtoo tapa, jolla kollektiivin jäsenten mielensä mukaan toteuttamista osasista syntyi yhtenäinen kokonaisuus. ”Kun käyttää kaikkia värejä ja kaikkia fontteja, sillisalaatista muodostuu identiteetti.”

Saarinen uskoo, että ehdotuksessa oli opiskelijaenergiaa, joka puhutteli Baltic Circleä. ”Oli heiltä ihmeellinen veto uskoa meidän visioon, että okei, teatterifestari voi näyttää tältä.”

Baltic Circlen toimiston seiniä koristavat edellisten vuosien tapahtumajulisteet.

”Kun GRMMXI ehdotti Baltic Circlelle konseptia, jossa festivaalin ulkoasu jaettaisiin osiin ja kukin suunnittelija toteuttaisi osionsa mielensä mukaan, kysyimme, miten niin monella eri tyylillä tehty ilme pysyisi kasassa. GRMMXI vastasi, että niiteillä”, Baltic Circlen viestintäpäällikkö Johanna Salmela kertoo kollegoiltaan kuulemansa anekdootin.

Kansainvälinen, vuosittain Helsingissä järjestettävä teatterifestivaali Baltic Circle viettää tänä syksynä 20-vuotisjuhlaansa. Vuodesta 2015 festivaalin ilme on uudistunut joka vuosi perinpohjaisesti. Salmela ja festivaalin taiteellinen johtaja Hanna Parry eivät juuri keksi vastaavia tapahtumia, joiden ilme menisi joka vuosi uusiksi logoa myöten.

Kolmestatoista jäsenestä (Kiia BeilinsonMatts BjolinUlla DonnerTaru HapponenAntti KekkiTuomas KortteinenHeikki LotvonenHeidi MettäläEevi RutanenSamuli SaarinenErik SolinNikolai Tiitinen ja Noora Ylönen) koostuva GRMMXI-kollektiivi sai vuoden 2015 Baltic Circlen visuaaliseen suunnitteluun vapaat kädet.

”Tavoitteena oli anarkistiantropologi David Graeberia mukaillen ilme, joka syntyy jaetusta halusta olla alistumatta ylhäältä sanellulle, luovan neron yksityisen mielikuvituksen sanelemalle ilmeelle. Eli halusimme hylätä tavallisen suunnitteluprosessin, jossa AD sanelee muille raamit, ja kokeilla hierarkiatonta kollektiivityöskentelyä”, Kortteinen kertoo.

Eevi Rutasta kiehtoo tapa, jolla kollektiivin jäsenten mielensä mukaan toteuttamista osasista syntyi yhtenäinen kokonaisuus. ”Kun käyttää kaikkia värejä ja kaikkia fontteja, sillisalaatista muodostuu identiteetti.”

Saarinen uskoo, että ehdotuksessa oli opiskelijaenergiaa, joka puhutteli Baltic Circleä. ”Oli heiltä ihmeellinen veto uskoa meidän visioon, että okei, teatterifestari voi näyttää tältä.”

Antoisa vuoropuhelu

GRMMXI palkittiin Baltic Circlen vuoden 2015 visuaalisesta identiteetistä Vuoden Huiput -kilpailussa Kultahuipulla. Vuonna 2017 vastuu festivaalin ulkoasusta siirtyi Nina GrönlundistaPauliina Nykäsestä ja Kaarina Tammistosta koostuneelle kollektiiville. Salmela kertoo, että feministisen muotoilun mahdollisuuksia pohtinut ryhmä tuntui luontevalta kumppanilta.

Grönlund, Nykänen ja Tammisto yhdistelivät festivaali-ilmeessä ”herkistely- ja nössöilyjuttuja”, tarrakirjojen kaltaista feminiiniseksi miellettyä kuvastoa. ”Pohdimme, miksi design-uskottavuuden takia joutuu jättämään pois koristelun ja herkkyyden”, Tammisto sanoo.

Vuodesta 2019 Baltic Circlen graafisesta suunnittelusta ovat vastanneet Nykänen ja Katri Astala. Festivaaliorganisaation ja suunnittelijoiden välinen yhteistyö on noudattanut tänäkin vuonna toimivaksi todettua, dialogiin perustuvaa prosessia.

”Aluksi juttelemme suunnittelijoiden kanssa ohjelmistosta ja avaamme heille vuoden teemoja. Graafikot vetäytyvät työstämään ja ehdottavat sitten, miltä teemat voisivat näyttää”, Salmela kertoo.

”Monesti olemme olleet liikuttuneita, miten tarkasti suunnittelijat ovat napanneet meidän mielenmaisemasta, hautumassa olevista isommista ajatuksista, ja vieneet pidemmälle omaan suuntaansa”, Parry jatkaa.

Baltic Circlen ilme syntyy myös visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden keskinäisessä dialogissa. Kaikki festivaalin viime vuosien graafikot korostavat kollektiivisen työskentelyn merkitystä. ”Yksin työskennellessä tekeminen olisi väistämättä yksipuolisempaa. Ryhmässä tai parin kanssa tulee kyseenalaistaneeksi sekä omia että toisen ajatuksia ja keksittyä enemmän uutta”, Astala sanoo.

Unelmaduuni

Baltic Circlen tarjoama vapaus ja keskusteleva työtapa ovat tehneet suunnittelutyöstä graafikoille ainutlaatuisen. Tammisto kuvaa projektia uransa omaehtoisimmaksi. GRMMXI:n jäsenille festivaali-ilmeen suunnittelu oli Lotvosen sanoin ”unelmaduuni, periaatteessa parasta mitä voi tehdä”.

Nykänen kiittelee festivaaliorganisaation avoimuutta ja keskusteluyhteyttä, jonka ansiosta omia ideoita on voinut esitellä poikkeuksellisen rohkeasti. Grönlundkin korostaa lämpimän ja kunnioittavan ilmapiirin merkitystä: ”Kun he sanovat, että tehkää mitä haluatte, he tarkoittavat sitä oikeasti. Siitä tulee turvallinen olo. Luovuus ja leikki ei ole mahdollista ilman luottamusta. Ahdistuneessa ilmapiirissä ei voi heittäytyä.”

Myös Lotvonen kuvaa yhteistyötä Baltic Circlen kanssa rennoksi ja kannustavaksi. ”Pelkäsimme usein, että nyt tulee noottia. Sen sijaan tuli aina innostunut vastaanotto ja kehotus tehdä lisää ja kreisimpää.”

Baltic Circlellä on tietoinen pyrkimys tasaveroiseen, kunnioittavaan suhteeseen suunnittelijoiden kanssa. Festivaalin keskeinen arvo on paitsi ekologisesti myös sosiaalisesti kestävä tapa toimia. Salmelan mukaan se merkitsee käytännössä esimerkiksi avointa puhetta resursseista ja ajankäytöstä. Toiveena on pitkäjänteinen yhteistyö suunnittelijan kanssa.

Viestintää ja taidetta

Kortteinen kokee yhteistyön teatterifestivaalin kanssa poikenneen selvästi tyypillisestä suunnittelijan ja asiakkaan välisestä asetelmasta. Siinä missä asiakas yleensä esittää tarkkoja vaatimuksia ja vaatii karsimaan rönsyjä, Baltic Circle päinvastoin kannusti luomaan jotain omaa.

Baltic Circle on siis antanut graafikoille paitsi viestinnällisen myös taiteellisen roolin. Ilmi lausuttu toive on, että festivaalin ulkoasu on yksi sen taideteoksista.

Viestinnän ja taiteellisen ilmaisun yhteensovittaminen ei ole tuntunut ristiriitaiselta. Astala muistuttaa, että myös epäkonventionaalinen, taiteen kentällä operoiva ilme on viestivä ja välittää katsojalle tietoa festivaalin luonteesta. ”Toisaalta ulkoasun herättämät kielteiset reaktiot kertovat siitä, että jotkut odottavat esimerkiksi festivaaliesitteeltä pelkkää informatiivisuutta”, Grönlund toteaa.

Ainoat taiteen ja viestinnän rajan hämärtymisestä seuranneet ongelmat ovat liittyneet luettavuuteen. Salmela kertoo festivaalin saaneen tiukkaakin palautetta aiheesta. ”Viime vuosina olemme miettineet luettavuutta paljon, koska se on saavutettavuuskysymys. Esite saa olla villi, mutta sen pitää olla kaikkien luettavissa.”

Valtaosa Baltic Circlen ilmeen saamasta palautteesta on kuitenkin ollut ihastelevaa. Parry kertoo esimerkin: ”On tullut puheluita Suomen ulkopuoleltakin, että teidän festarin ilme on niin erityisen upea, että me halutaan tulla esiintymään sinne.”

Artikkeli on ilmestynyt Grafia-lehdessä 3/2020

Roosa Pohjalainen

Toimittaja

Lisää artikkeleita

Katso kaikki