Luonnos-ikkunan teoskokonaisuus tarkastelee muistojen monikerroksellista ja häilyvää luonnetta kangastuksen kaltaisena ilmiönä: psykofyysisenä, aistimusten ja mielleyhtymien kerrostumana. Teksti: Iida PohjolainenMuistojen laatikkoon kasautuu sedimenttejä: kaleidoskooppimainen kokoelma paperisia lippuja, lehtisiä, värikkäitä käärepapereita, rannekkeita, kiviä ja simpukankuoria. Laatikko on vakuutus. Siellä säilyvät fyysiset symbolit eletystä, taikakalut, joiden voi vain toivoa herättävän muistot henkiin, kun niitä hypistelee käsissään. Mutta ei muistolaatikon taikakaluja koskaan hypistellä. Esineiden päälle kertyy aina uusia sedimenttejä, simpukat sekoittuvat toisiinsa, kivet menettävät alkuperänsä, filmi käpertyy rullalle pimeään. Todellinen muistojen kartasto punoutuu käsien ulottumattomiin. Tuoksut, äänet, visuaaliset ärsykkeet ja niiden muodostamat ristikkäiset mielleyhtymät luovat kollaasin mielen sopukoihin. Se ei ole representaatio todellisesta, vaan psykofyysinen kokemus kuvitellusta maailmasta, kangastus todellisuudesta. Kangastus, joka ilmaantuu minne vain, milloin vain – kadunkulmiin, kun asfaltti tuoksuu sateessa, metrotunneliin, kun sen hehkuvan lämmin valo uhkuu pimeyteen ja tuoksuu imelältä, vastapaistetulta leivältä, katukiveykseen, jonka pintaa kuivahtanut tammenlehti riipii kuuluvasti ja sydäntäsärkevästi. ‿‿‿‿ Kangastus on luonnonilmiö, joka syntyy, kun erilämpöiset ilmamassat kasautuvat maanpinnan lähelle. Valon taittumistapa synnyttää kangastuksen. Fata morgana on harvinainen kangastusilmiö, joka saa valtavat risteilyalukset leijumaan horisontin yllä kuin kevyimmät pilvenhattarat. Nimi on lainattu Morgan le Faylta, voimakkaalta loitsijattarelta Kuningas Arthurin tarinoista. Viime syksynä matkustin Pariisiin ja inspiroiduin sen monitasoisesta olemuksesta. Luonnos-ikkunan teoskokonaisuudessa tutkin Pariisin kangastusten representoimista fyysisessä olomuodossa. Teoskokonaisuus kuvaa muistojen monikerroksellista ja häilyvää luonnetta kangastuksen kaltaisena sikermänä loputonta filminauhaa, voimakkaan fyysisenä ja yhtä lailla aineettoman keveänä. Fata morgana, lumous, joka ei koskaan särkynyt. Iida Pohjolainen on Aalto-yliopistosta valmistunut Taiteen maisteri, graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Päivisin hän työskentelee suunnittelutoimistossa ja iltaisin freelancer-projektien parissa, joihin kuuluu monenlaista aina kirjankansien suunnittelusta lautapelien kuvittamiseen. Graafikon työssä häntä kiinnostaa erityisesti ihmisen psykofyysisten taipumusten vaikutus suunnitteluun: miten ne ohjaavat suunnitteluratkaisuja ja miten niitä voidaan joko huomioida tai tietoisesti muokata. Hän innostuu noidista, hämärästä keskiaikaisesta mystiikasta sekä pienistä ranskalaisista leivoksista. __ 6.8.–2.11.2026Iida Pohjolainen: Fata morgana, kangastuksia PariisistaNäyttely Luonnos-ikkunassa, Hakaniemen Ympyrätalon näyteikkunaSiltasaarenkatu 18-20, Helsinki